Nyt pakkasilla tuntuu olevan lähestulkoon mahdotonta saada tuo meidän kermaperse (rakkaudella annettu lempinimi) Milla vapaaehtoisesti ulos. Yleensä se tekee asiansa lähimmän 10 metrin matkalla ja on samantien valmis palaamaan takaisin sisätilojen lämpöön. Kun se sitten aikanaan (kun Iitakin on tehnyt lopulta asiansa) pääsee sisälle, on näky yleensä jotakuinkin alla olevan näköinen. Hyvin loukkaantunut mäyräkoira, joka vähän saattaa mulkaista silmäkulmastaan jos liian lähelle tunkee naamansa.
Iita taas olisi mielellään ulkona kauemminkin, kelistä riippumatta. Saatankin välillä tehdä sen kanssa erikseen lenkkejä niin että ehtii rauhassa temmeltää pihalla, Millan nokostellessa sisällä lämpimässä. Kaikki voittaa!
Iitalla tuntuu juuri nyt olevan jonkin verran murkkuikää liikkeellä, sillä kaikki mahdollinen on haukuttava ja etenkin pimeällä pelätään kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta. Nuo meidän mäyräkoiramme taitavatkin olla kulmakunnan pahiksia, nimittäin tätä nykyä jotkut vastaantulevat lenkkeilijät vaihtavat jo kaukaa tien toiselle puolelle, kun huomaavat meidän tulevan vastaan! :(
Remmiräyhiähän noista koirista jostain syystä on tullut ja sille asialle pitäisi jotain keksiä ennenkuin karkoitamme kaikki tienoolla lenkkeilevät koiranulkoiluttajat. Tällä hetkellä homma kun menee niin että (muutamaa tuttua koiraa lukuunottamatta) Iita haukkuu pelkonsa vuoksi vastaantulevan koiran, mihin Milla taas tanskandoggiakin suuremman egonsa kanssa hyökkää puolustamaan. Mitä äkäisemmin koiria kieltää, sitä kovempaa ne haukkuvat – taitavat luulla että haukun niiden kanssa eikä niille… Siinä sitten naama punaisena kipität vastaantulijoiden ohitse ja tunnet kuinka ne pyörittelevät silmiään moisen käytöksen sallivalle emännälle.
Toivon kovasti että Iita lopulta aikuistuisi murkkuiästään sen verran että saisi edes jonkinmoista itsetuntoa, ettei ihan kaikkea tarvitsisi pelätä. Yritämme olla reagoimatta liikaa itse pelkoreaktioon, jotta emme säikähtäneelle koiralle lässyttämällä onnistuisi lietsomaan lisää pelkoa. Tämä taktiikka auttoi kyllä aikoinaan erinäisten raksaäänien kohdalla, enää ei tarvitse juosta häntä koipien välissä karkuun kun naapurissa tai lenkin varrella paukutellaan naulapyssyllä! Enää vaan tarvitsisi oppia olemaan pelkäämättä sitä kaikkea muutakin! :D
No mutta ku mua niin pelottaa..!
