Hei vaan kaikki ihanaiset mahdolliset lukijat!

On aika esitellä blogin pääosan esittäjä, lyhytkarvainen kääpiömäyräkoiratyttö Milla. Milla syntyi Tampereella Kennel Wheel’sissä aprillipäivänä 1.4.2010 viiden pikkunakin pentueeseen. Meille Milla muutti heti 7 viikkoa täytettyään, torstaina 20. toukokuuta. Muuttaessaan pentu painoi 1,1 kiloa ja oli ihan pikkurääpäle.

Millan alkutaivalta synkensi pentutarkastuksessa ennen luovutusta huomattu imusolmukkeiden turpoaminen, johon määrättiin antibioottikuuri. Jo saman viikon lopulla huolestuimme kuitenkin lisää, kun pentu vaan nukkui ja nukkui, lisäksi sen kuono oli aivan turvoksissa ja silmät rähmystivät. Sunnuntaina käytimme koiraa eläinlääkärillä, jossa uusien oireiden perusteella diagnosoitiin juveniili selluliitti (tunnetaan myös nimellä juveniili pyoderma), johon lääkityksenä pitkä kortisonikuuri. Kortisonin seuraksi määrättiin vielä antibioottikuuri sekä silmätippa-antibiootit silmätulehdusta laannuttamaan. Pari tuntia ensimmäisen kortisonitabletin annon jälkeen saimme silmämme kyyneliin, kun Milla virkistyi niin, että innostui leikkimään aivan ennennäkemättömällä tarmolla. Täytyy vielä kiittää kasvattajaa reilusta ja rehellisestä toiminnasta taudin suhteen, sillä eläinlääkärikulut hyvitettiin koiran hinnasta.

Itse tauti on pennuilla esiintyvä, kohtuullisen harvinainen autoimmuunisairaus, jota kuitenkin esiintyy muita rotuja useammin juuri mäyräkoirilla, kultaisilla noutajilla sekä keltaisilla labradorinnoutajilla. Tautia sairastavalle koiralle tulee pääasiassa kasvoille, etenkin huuliin, silmäluomiin ja korviin, märkäpesäkkeitä, jotka puhettuaan muodostavat kipeitä ja kutisevia rupia. Lisäksi pennulla voi olla kuumetta ja nivelkipua. Onneksi taudin ei parannuttuaan pitäisi uusia.

Milla on ollut nyt lähes 2 kuukautta kortisoni- ja antibioottikuurilla ja suurin osa oireista on kadonnut kokonaan. Hiljalleen pentu on alkanut näyttää ihan oikealle koiralle, kun karvat ovat kasvaneet takaisin kuonoon ja silmien ympärille. Lääkitystä ei kuitenkaan voi lopettaa yhtäkkiä, vaan annostusta pienennetään hiljalleen eläinlääkärin valvonnan alaisena, potilaan vointia seuraten. Valitettavasti lääkekuurin pidetessä lykkääntyvät myös rokotukset, joita ei kortisonikuurin aikana voi antaa. Toivomme kuitenkin että lääkitys saataisiin mahdollisimman pian vähennettyä ilman että oireet palaavat, niin Milla pääsisi turvallisesti tutustumaan toisiin koiriinkin.

Koiraperheen arki on muutoin sujunut vaihtelevalla menestyksellä. Ulkoilut ovat sujuneet varsin mutkattomasti, kerrostalomme asukkaat ihastuivat perin pohjin pikkunakkiimme. Antoipa eräs pikkutyttö kuulemani mukaan pehmokoiralleenkin nimeksi Milla. Muutimme kesäkuun lopulla Tampereen lähipaikkakunnalle omakotitaloon, joten nykyään Millalla on ihan oma piha kaivettavanaan. Muutto sujui varsin näppärästi pienestä apulaisestakin huolimatta ja Milla kotiutui nopeasti uuteen kotiinsa. Kodin lähistöllä on mukavan rauhallista lenkkeillä pennun kanssa ja olemmekin tehneet silloin tällöin kevyitä parin kilometrin kävelylenkkejä samalla harjoitellen hihnassa kulkemista, joka sujuu jo varsin hienosti. Remonttihommissa ja pihatöissäkin Milla haluaa aina olla auttamassa, joskin avun laatu lienee hieman tulkinnanvaraista…

Millan Nipsu-siskollakin on muuten oma blogi, käykäähän sielläkin ihastelemassa!