Rakkaalla koiralla on monta nimeä. Näiden kuvien myötä lienee kohtuullisen selvää, mistä ovat tulleet Iitan lempinimet Takku, Pummi ja Grungekoira. Iitalla on tapana Millan kanssa leikkiessään murista kovasti, etenkin aamuisin, mutta onko se ihmekään, jos joka päivä sillä on tällainen aamutukka? Ai mitennii pitäisi trimmata??
Päätin alkuviikosta ottaa ilon irti siitä kun Milla kerrankin innostui poseeraamaan omatoimisesti kameralle niin, että hitampikin kuvaaja ehtii ottaa kunnollisia lähikuvia. Kuvista, etenkin viimeisestä, näkee hyvin sen vähän, mitä Millan pentuna sairastamasta juveniilista selluliitista jäi muistoksi: pienet alueet kirsun ympärillä ja alaleuassa, joihin karva ei kasva. Tiedä sitten vaikuttiko usean kuukauden mittainen kortisonikuuri siihen, että Millasta tuli kooltaan varsin pienehkö kääpiöksi. Pentueen sukupuussa on tosin useita kaniinejakin, joten koko voi olla hyvinkin olla lääkityksen sijaan geeneistäkin kiinni. Joka tapauksessa – näin emännän puolueellisella silmällä katsottuna – varsinainen kaunotar tuosta pikkurääpäleestä tuli! Aprillipäivänä vietetäänkin tämän ison (pienen) tytön 1-vuotissyntymäpäiviä, joskin hieman surullisissa merkeissä, sillä kuulimme eilen illalla Millan emän Juulian menehtyneen yllättäen. Lämpimiä ajatuksia ja jaksamista suruun Juulian emännälle, voin vain kuvitella kuinka kauhealta tapahtunut mahtaa tuntua!
Joutunen kohta vaihtamaan blogin nimeksi Nukkuvat Mäyräkoirat, sen verran paljon kun viime aikoina on tänne ilmestynyt kuvia moisista elukoista. Lupaan ja vannon, että seuraavan kerran julkaisen kerrankin hereillä olevia koiria!
Auringon paistaessa käytetään kaikki mahdollisuudet hyväksi, jotta olisi mahdollista maksimoida lämpöisessä auringonvalossa makoiluun käytetty aika. Lienee turha mainita, että heti kuvan ottamisen jälkeen Iita tippui rahin reunalta, kun vähän venytteli vielä lisää. Siinä meillä on koira, joka osaa puoliunissaankin pudota aina jaloilleen!
Sillä välin kun isäntäväki nautti sunnuntaiaamukahvia ruokapöydän ääressä päätti Iita viihdyttää itseään levittämällä yksi kerrallaan kaikki lelunsa kuvan oikeassa reunassa näkyvästä lelulaatikostansa lattialle isännän ja emännän jalkoihin. Jos vaikka huomaisivat ja rupeaisivat leikittämään.
Huushollimme on yleensä aivan ehdan lapsiperheen kodin näköinen, sillä leluja lojuu lattioilla joka paikassa, riippumatta siitä kuinka usein ne siivotaan lattioilta pois. Iita etenkin tykkää kyttyrää siitä, kun sen lelujen ei anneta olla siellä minne ne kuuluvat: mäyräkoiran ulottuvilla.
Pieni väsynyt leikkijä. Aurinkoinen kohta on paras kohta.
Ihan vain koska ainoa hetki saada kunnollisia, tärähtämättömiä kuvia noista vauhtinakeista on silloin, kun ne nukkuvat.
Ovat ne vaan niin suloisia, kun niin rauhallisesti torkkuvat vierekkäin.