Kermaperse ja murkkumörkö

Nyt pakkasilla tuntuu olevan lähestulkoon mahdotonta saada tuo meidän kermaperse (rakkaudella annettu lempinimi) Milla vapaaehtoisesti ulos. Yleensä se tekee asiansa lähimmän 10 metrin matkalla ja on samantien valmis palaamaan takaisin sisätilojen lämpöön. Kun se sitten aikanaan (kun Iitakin on tehnyt lopulta asiansa) pääsee sisälle, on näky yleensä jotakuinkin alla olevan näköinen. Hyvin loukkaantunut mäyräkoira, joka vähän saattaa mulkaista silmäkulmastaan jos liian lähelle tunkee naamansa.

Iita taas olisi mielellään ulkona kauemminkin, kelistä riippumatta. Saatankin välillä tehdä sen kanssa erikseen lenkkejä niin että ehtii rauhassa temmeltää pihalla, Millan nokostellessa sisällä lämpimässä. Kaikki voittaa!

Iitalla tuntuu juuri nyt olevan jonkin verran murkkuikää liikkeellä, sillä kaikki mahdollinen on haukuttava ja etenkin pimeällä pelätään kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta. Nuo meidän mäyräkoiramme taitavatkin olla kulmakunnan pahiksia, nimittäin tätä nykyä jotkut vastaantulevat lenkkeilijät vaihtavat jo kaukaa tien toiselle puolelle, kun huomaavat meidän tulevan vastaan! :(

Remmiräyhiähän noista koirista jostain syystä on tullut ja sille asialle pitäisi jotain keksiä ennenkuin karkoitamme kaikki tienoolla lenkkeilevät koiranulkoiluttajat. Tällä hetkellä homma kun menee niin että (muutamaa tuttua koiraa lukuunottamatta) Iita haukkuu pelkonsa vuoksi vastaantulevan koiran, mihin Milla taas tanskandoggiakin suuremman egonsa kanssa hyökkää puolustamaan. Mitä äkäisemmin koiria kieltää, sitä kovempaa ne haukkuvat – taitavat luulla että haukun niiden kanssa eikä niille… Siinä sitten naama punaisena kipität vastaantulijoiden ohitse ja tunnet kuinka ne pyörittelevät silmiään moisen käytöksen sallivalle emännälle.

Toivon kovasti että Iita lopulta aikuistuisi murkkuiästään sen verran että saisi edes jonkinmoista itsetuntoa, ettei ihan kaikkea tarvitsisi pelätä. Yritämme olla reagoimatta liikaa itse pelkoreaktioon, jotta emme säikähtäneelle koiralle lässyttämällä onnistuisi lietsomaan lisää pelkoa. Tämä taktiikka auttoi kyllä aikoinaan erinäisten raksaäänien kohdalla, enää ei tarvitse juosta häntä koipien välissä karkuun kun naapurissa tai lenkin varrella paukutellaan naulapyssyllä! Enää vaan tarvitsisi oppia olemaan pelkäämättä sitä kaikkea muutakin! :D

No mutta ku mua niin pelottaa..!

Tykkään
0

Baarikärpänen

Löysin kuva-arkistoistani ikivanhan kuvan, jota en mielestäni ole tänne blogin puolelle vielä laittanut, vaikka alunperin tarkoitus oli. Kuva on reilu vuosi sitten syksyllä otettu, kun Milla oli noin puolivuotias.

Olimme koiran kanssa reissussa tuttavapariskunnan luona ja päädyimme iltakävelyllämme piipahtamaan paikallisessa yhdellä. Arki-iltana baari oli hiljainen, taisimme olla paikan toinen asiakasseurue koko iltana. Onneksemme palvelu oli ystävällistä ja Millakin toivotettiin tervetulleeksi.

Suurimman osan illasta Milla tönötti sohvan selkänojaa vasten kuvan mukaisessa asennossa ja kyttäsi ikkunasta ulos. Jossain vaiheessa pikkukoira tosin väsähti ja kiepahti kerälle sohvansuojaksi levitetyn takin päälle torkkumaan.

Siinähän ne pikkukoiran kaksi lempipuuhaa ovatkin – kyttääminen ja nukkuminen!

Tykkään
0

Protesti

Varoitus: Tämän postauksen kuvitus ei sovellu heikkohermoisille!

Tässä eräänä iltana emännän ollessa töissä jätti isäntä koirat keskenään sisälle ja läksi itse autotalliin asentamaan. Iita tästä suuresta vääryydestä loukkaantui ja päätti jättää protestinsa keittiön pöydälle.

20111231-112126.jpg

Kerran aiemmin on Iita omin päin kiivennyt ruokapöydän tuolille, joten mikään erityinen tapa ei ole tuo pöydälle kiipeily. Naurattaa vain miettiä sitä ajatusketjua joka pienen mäyräkoiran mielessä on kulkenut tätä ennen. Ihan ensimmäiseksi kun ei kuvittelisi käyvän niin että kakkahädän yllättäessä kiivettäisiin erikseen ensin tuolille ja siitä pöydälle asioimaan. Onneksi isäntäväellä sattui olemaan hyvät pesuaineet ja hyvä huumorintaju!

Tykkään
0

Isin tyttö oikkuilee

Kyllä välillä emännälle tulee niin riittämätön olo tuon meidän isin tyttö Millan kanssa. Sille kun tuntuu välillä kelpaavan vain ja ainoastaan isännän seura!

Isäntä reissaa työnsä puolesta paljon ja lähtikin juuri sunnuntaina parin päivän reissuun toiselle puolelle Suomea. Aiemmilla kerroilla homma on sujunut mutkattomammin, mutta tällä kertaa ikävä on ollut vielä entistäkin kovempi Millalla. (Liekö mahdollisesti lähiaikoina tulevilla juoksuilla osaa asiaan…)

Koko sunnuntai-illan ja maanantaiaamun Milla mökötti boksissaan eikä tullut sieltä pois muuta kuin syömään (ei edes ruokakaan tosin pahemmin maistunut) ja asioimaan. Yö sentään sujui totuttuun malliin emännänkin kainalossa (tai siis polvitaipeessa).

Nyt maanantain iltalenkillä kävi sitten niin, että jutellessamme vastaantulleen Kössin emännän kanssa ohitsemme ajoi saman merkkinen auto, kuin isännällä. Kyseinen auto oli ihan erivärinen ja erimallinenkin, mutta ilmeisesti moottori oli kuitenkin samanlainen, sillä Milla-raukkahan luuli hämärässä että isäntä se siinä ajoi ohitse matkallaan takaisin kotiin!

Voi sitä vinkumisen, porun, ulvonnan ja vetämisen määrää, kun pikkukoiralla iski kauhea hinku päästä rakkaan isännän perään! Ei siinä pahemmin kiellot tai lohdutukset auttaneet, kun ulvonta kävi aina vaan kovemmaksi (että se isäntä nyt ihan varmasti kuulee että mäyräkoira on tulossa). Ainoa tapa saada koira hiljaiseksi olikin lähteä takaisin kotia kohti… Nyt se tuossa mököttää matolla keskellä eteistä ja kyttää ulko-ovea, että milloin se isäntä sieltä oikein tulee. Koita siinä sitten selittää että huomenna vasta!

Isännän kainalo – paras kainalo!

Tykkään
0

Strategiset mitat

Iita meni sitten ja täytti lokakuussa vuoden, joskin päivä oli kuin yksi muiden joukossa, emmekä muistaneet sitä erityisemmin juhlistaa. Jos Milla tuntui aikoinaan jo puolivuotiaana niin kamalan aikuiselta, niin Iita on vieläkin yksi iso vauva. Ehkä toki taitaa murkkuikäkin vaikuttaa siihen, että vähän kaikkea on pitänyt ruveta jännittämään ja kaikki yllättävä saa ensimmäisenä kamalan haukkuryöpyn niskaansa. Sisäsiisteyden kanssa taistellaan hieman vieläkin, onneksi niitä vahinkoja sattuu vain kerran, pari viikossa ja silloinkin on kyse yleensä isäntäväen omasta mokasta, jos ei ole hoksannut käyttää riittävän usein ulkona.

Piipahdimme viime viikonloppuna kasvattajan luona, jolloin samalla saimme mittautettua nakkien rinnanympärykset ihan kunnolla. Milla kun on niin pieni ja siro, niin sen on epäilty jäävän kaniiniksi, mutta niin se vain on sittenkin kääpiön mitoissa!

Tämän hetken strategiset mitat ovatkin puolitoistavuotiaalla Millalla 3,9 kg ja rinnanympärys 31 cm, vuoden vanhalla Iitalla puolestaan 4,8 kg ja 32 cm. Milla on Iitaa huomattavasti sirompi malliltaan, mutta alipainoinen se ei silti onneksi ole – hyvin löytyy kyllä rasvaa kylkiluiden päältä – joskaan paljoa alemmaksi ei paino saisi kyllä laskea. Onneksi tuo nirsoilija on lopulta löytänyt ruokahalunsa ja syö nykyään lähes aina kuppinsa tyhjäksi.

Kuvat ovat alkukesältä, kun mäykyt olivat vielä innoissaan ulkoilmasta, toisin kuin tätä nykyä, kun siellä on vaan märkää (Iik, tassut kastuu!) ja kylmää (En taho!).

Tykkään
0

Peiton alla

Tapahtui eräänä yönä hieman kesemmällä, kun isäntä oli kipeänä ja päätti mennä vierashuoneeseen hikoilemaan yön ajaksi.

20111014-101448.jpg

Millahan vinkui tapansa mukaisesti vierashuoneen oven takana niin kauan, että pääsi lemppari-ihmisensä viereen nukkumaan – ja rohmusi itselleen puolet kapeasta sängystä. Iita sen sijaan käytti tilaisuuden hyväkseen, pujahti isäntäväen peiton alle ja pisti pään isännän tyynylle!

20111014-101509.jpg

Muutenkin tuntuvat mäykyt ottaneen mallia meistä isoista ihmisistä, sillä yllättävänkin usein ne nukkuvat yönsä peiton alla selällään siten että vain pää pilkistää tyynyjen välissä. Keräsin aikani kuluksi puhelimeeni kertyneitä kuvia näistä nukkuvista eläimistä.

20111014-102454.jpg

20111014-102521.jpg

20111014-102539.jpg

20111014-102531.jpg

20111014-102615.jpg

20111014-102622.jpg

20111014-102628.jpg

Tykkään
0